Kirjoittelin eilen postauksen valmennettavani Neiti S:n hienojen tulosten inspiroimana. Postauksen jälkeen aloin miettiä, että mikä minä olen sanomaan onko Neiti S elänyt viimeiset kolme kuukautta normaalia elämää vai ei! Mun normaali, sun epänormaali. Näinhän se menee. Siksi pyysin tarinaan Neiti S:n omaa näkökulmaa. Ilokseni hän innostui jakamaan tarinaansa vähän laajemminkin =)
Seuraavassa Neiti S:n tarinaa. Suoraan hänen kynästään.
Minun tarinani alkaa varmasti samoin, kun monen muunkin ikuisen laihduttajan. Ahdistusta, pahaa oloa, henkistä ja fyysistä. Useita laihdutuksen yrityksiä ja useita pettymyksiä. Mikä apuun, kun kaikki keinot on käytetty? No eipä ole sittenkään ihan kaikki. Mites nuo personal treinerit ja valmentajat? Aloin tutkimaan asiaa vähän tarkemmin. Löytyyhän niitä valmentajia, mutta ei sellaisia jotka olisi sopineet omaan ajatusmaailmaan. Olen 33-vuotias, melko vahva persoona, joten ei tähän mitään pissistä voi ottaa pistämään tätä daamia ruotuun.
Bongasin Johannan elokuussa Kg-lehden jutusta, ja siinähän se oli sitten saman tien! Johannalla on särmää ja ns. auktoriteettia, jota tarvitsen! Olen “skarpannut” tai jotain siihen suuntaan muutamaan otteeseen. Noh, läskiksihän (kirjaimellisesti) on menneet kaikki yritykset. Painonvartijat, kaalikeittokuurit, karppaamisest jne. Olen minä ikuisesti laihduttanut, ja onnistunutkin siinä monen monta kertaa. Mutta aina ollaan palattu lähtöruutuun korkojen kanssa. Tälläpä kertaa tuli mitta täyteen. Talous ja elämäntilanne antoi periksi -> soitto Johannalle.
Innostuin kovasti Johannan tavasta ja ideologiasta valmentaa. Ja voin sanoa, etten ole katunut hetkeäkään! Olen ollut tähän projektiin erittäin motivoitunut ja sitoutunut alusta saakka. Se että päättää, on jo hyvä alku. Minkä ihmeen takia sitä surkuttelee ja voivottelee, että ”pitäisi ja pitäisi”. Hitsit, jos haluaa jotain, on vaan ryhdyttävä toimeen. Tekosyitä aina riittää, ei ole aikaa, ei sitä ei tätä. Mutta mikä on elämässä tärkeää? Oma hyvinvointi, terveys ja onnellisuus? Kyllä! Minulle ainakin! Päätin etten käytä aikaani enää surkutteluun ja tekosyihin. Tein päätöksen ja sillä tiellä on pysytty. Olen näin niin paljon onnellisempi.
Ensimmäisellä tapaamiskerralla minusta otettiin mitat ja kuvat sekä kuntotesti. Tajunnan räjäyttävät luvut, kuvat ja ensimmäinen treeni! Melkoinen herätys sekä henkisesti ja fyysisesti! Tuli niin hyvä mieli siitä, että olen aloittanut uuden elämän. En olisi ikipäivänä saanut näin paljon ja hyviä tuloksia itsekseni. Salilla jumpassa olen käynyt aina, paitsi viimeiset kaksi vuotta. Mutta liikkuminen mukavuusalueella ei tuo tuloksia.
Olen nyt lähes ”suorittanut” Johannan peruskurssin. Eli 12 viikkoa paleo -ruokavaliota sekä toiminnallista harjoittelua on takana. Olemme tavanneet Johannan kanssa kerran viikossa, jolloin treenaamme tunnin verran. Joka viikolle saan uuden treeniohjelman, joka motivoi jo senkin takia, että treenit on joka viikko erilaisia. Aluksi kävin salilla 3 kertaa/vko, nyt 4 kertaa/vko. Sen lisäksi ulkoilen joka päivä koiran kanssa. Olemme jo sopineet jatkovalmennuksesta, eli vielä ainakin seuraavat 12 viikkoa tapaamme edelleen joka viikko. Tarvitsen Johannan tukea ja ohjattuja treenejä edelleen. Olen sekä henkisesti että fyysisesti vasta niin alussa tässä projektissa.
Johannalla on riittävästi auktoriteettia, ja uskon mitä hän sanoo. Itse ei tarvitse juuri miettiä. Teen vaan niin kuin käsketään. Kuulostaa tosi helpolta, mutta kyllä tässä on töitä tehty sekä henkisellä että fyysisellä puolella. Olen elänyt ennen leivällä, joten ei entisistä tavoista ole ollut helppoa päästä eroon. Mitä sitä sitten syö aamulla, jos ei leipää? Sitä vaihetta kesti varmasti noin 2 ekaa kuukautta. Eniten teki mieli alkuun juuri leipää ja suklaata. Eikä ihme, molemmat olleet jo pitkään jokapäiväisessä ruokavaliossa. Mutta pienin askelin ja päivä kerrallaan selvisin ensimmäisten kahden kuukauden himoista repsahtamatta. Onneksi olen saanut kotona kovasti kannustusta.
Mitä minä sitten syön? Tietäisittepä vaan. Hyvin ja paljon! Syön kananmunia aamulla, lounaalla ja illalla tuhdin salaatin/munakasta/täytettyä paprikaa/paistettuja kasviksia ja paljon kanaa, lihaa + kalaa. Välissä proteiinipirtelöt tai jonkun muun smoothie-tyyppisen. Rakkaita juustoja koitan syödä kohtuudella. Iltapala -lemppari on Turkkilainen luomujugurtti + hedelmä ja vähän pähkinöitä. Viikonloppuisin herkuttelen kermaisilla lihapadoilla ja 100 grammalla vähintään 70 % tummaa suklaata (JGr huom. Sovittu herkku ;)). Nälkää ei tarvitse nähdä. En vain syö pastaa, riisiä, perunaa, leipää jne. Ja nyt ei tulisi enää pieneen mieleenkään syödä leipää. Sitä turvotusta en halua! Ruokakaupassa kierrän vihannesosaston, lihaosaston ja maitohyllyn. Säilykepuolelta haen kookoskerman ja tonnikalapaloja + öljyä. Karkkihyllyjen ohi kävelen hymyssä suin: ”Olen teidän yläpuolella”. Näin ajattelen ja psyykkaan itseäni =)
Olen kärsinyt aikaisemmin närästyksestä, vatsan turvotuksesta, väsymyksestä ja päänsäryistä. Nämä kaikki on mennyttä elämää! Vatsan kanssa olemme nyt hyviä ystäviä. Miten paljon olen säästänyt nyt migreenilääkkeissä, närästyslääkkeissä ja särkylääkkeissä. Se on oikeasti iso summa. Puhumattakaan kaikesta karkista, pullasta ja limuista. Ylipäänsä ruuan määrästä!
Olen ennen nukkunut viikonloppuisin päiväuniakin. Mutta nyt energiaa riittää aamusta iltaan, eikä päikkäreille ole enää tarvetta. Se on todella hämmästyttävää! Ei tämä ole ollut mitään kärsimystä tai luopumista, tämä on ollut onnistumista, voiton tunnetta ja onnellisuutta. Ja Johanna on tässä mukana joka ikinen päivä! Tukena ja turvana. Hänelle saa soittaa, jos meinaa repsahtaa. Eipä ole ollut tarvetta soittaa (JGr huom. Paitsi kerran nakkimakkaratiskiltä =D). Mutta se henkinen turva siellä aina on.
Töistä olen saanut onneksi todella paljon tukea ja kannustusta! Omat työkaverit ovat todella liikunnallisia ja pitävät huolta myös siitä että syövät terveellisesti. Tämä auttaa itseäkin tietysti todella paljon. Työpäivän lomassa otetaan venyttelytauot, ja lounaalla syödään ihania salaatteja. Kahvikakkuja ei sallita. Työ on onneksi joustanut myös hyvin uusiin liikunnallisiin elämäntapoihin. Aamutreenit salilla onnistuu helposti ilman suurempaa järjestelyä. Ja uusi energinen Neiti S jaksaa nousta hyvin aamulla kuudelta salille! Työ vaatii matkustamista ja pitkiä iltoja, joskus myös viikonlopputöitä. Mutta arkea pitää vaan vähän suunnitella. Varata aikaa liikunnalle ja nähdä vähän vaivaa sen eteen että syö kunnolla ja säännöllisesti.
Tästä on hyvä jatkaa. Työtä on vielä paljon. On painoa mitä pudottaa. Viikonloppuna kuitenkin juhlin saavutettuja hyviä tuloksia. Sitten koittaa viikon ”loma”, jolloin teen vain palauttavia treenejä, ulkoilen ja käyn uimassa. Sitten jatkuu taas kova työ Johannan kanssa!
Toivon että tarinani insipiroi niitä, jotka painivat samojen ongelmien ja ajatusten kanssa! Tehkää päätös! Siitä se alkaa =)
Neiti S
Iso kiitos vielä Sinulle, Neiti S! Halataan kun tavataan <3 <3 <3
